Auringon temppeli

Kaarisilta

2005-07-15T13:42:00.000+03:00

Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.

Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?

Ja Jumala sanoi: Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

- Aale Tynni -

Elokuuta odotellessa

2005-06-21T01:19:00.000+03:00

On hetkiä, jolloin kaikki menee taianomaisen hyvin. Se on samalla kertaa sekä riemullista että uhkaavaa. Arkipäivä pienine takaiskuineen tuntuu turvallisemmalta, vastoinkäymisten ja iloisten asioiden määrä on silloin tasapainossa. Kun sitten joutuu pelottavaan hyvän onnen kierteeseen, sitä alkaa miettiä, mitä on tehnyt ansaitakseen moisen myötätuulen. Joutuuko siitä kenties maksamaan vielä raskaasti?

Viime päivät ovat olleet juuri sellaisia. Ilman omaa ansiotani asiat menevät luvattoman hyvin ja itse asiassa juuri niin kuin olen ne kuvitellutkin.

Löysin puistosta kahden euron kolikon. Pari päivää myöhemmin maksoin kyseisellä kahdella eurolla bussilipun, kun satuin löytämään sen taas taskustani. Ilman kolikkoa olisin joutunut nostamaan automaatista setelin (ah, niin vaivalloista!) ja rikkomaan sen kaupassa kolikoiksi. Bussikuskithan tunnetusti nyreilevät ihmisille, jotka maksavat kahdenkympin seteleillä. Kyseinen kolikko pelasti siis 1) bussikuskin ja 2) minun päiväni.

Viime viikkoina olen pakertanut käsikirjoitusta valmiiksi. Sitten tuli aika kuvata juttu purkkiin, mutta kuvauspaikkaa oltiin vielä viime hetkeen saakka vailla. Päivää ennen kuvauksia matkasin bussilla töistä kotiin. Ja aivan yhtäkkiä näin viihtyisän pikku paikan, joka näytti sopivan kuvausmiljööksi. Hyppäsin seuraavalla pysäkillä pois ja menin kysymään omistajalta, saisiko sitä käyttää. Sisällä koin melkoisen déjà-vu'n: paikan sisustus oli juuri sellainen kuin olin käsikirjoittaessani visioinut! Turha sanoakaan, että saimme myöskin luvan käyttää paikkaa.

Myöhemmin samaiseen projektiin liittyen etsiskelin puvustusta. Parin tunnin penkomisen ja mylläämisen jälkeen istuin alas ja huokailin itsekseni. Vaatekokonaisuudet olivat muuten koossa, mutta kaipasin enää vain punavalkoruudullista sievää esiliinaa. Kun nostin katseeni, huomasin juuri haluamani vaatekappaleen laatikossa suoraan edessäni. Mitä ihmettä - myllään varastoa kaksi tuntia, enkä huomaa laatikkoa ennen kuin nyt?

Löysin vihdoinkin ikkunamaalit. Lasipinnat ovat saaneet tähtiä, kukkia ja lehtiä koristuksekseen, ja keittiön lasioveen olen päättänyt laittaa säännöllisen epäsäännöllisesti uuden quoten. Nyt siinä lukee

People living deeply
have no fear of death.
~Anaïs Nin~

Pian alkaa kesäloma. Se tietää koko vuoden lukunälän raivokasta ja ahnetta tyydyttämistä, yöllisiä hykertelyitä ja hihityksiä peiton alla ja syvää, romanttista fiilistelyä yksinäisessä heinäkuun yössä. Kesässä parasta on kuitenkin elokuu. Päässäni on kaiket kesät jumissa Tehosekoitin:

Tiedänhän sen, pakenee aika
Haalistuu pois rakkauden taika
Nuo yöt elokuun
Huuma viinin makeimmankin hiljalleen haihtuu

Tehosekoitin: Fiilis
(Varoittava esimerkki, 1998)

Toinen nuotti naksahtaa päälle aina toukokuussa:

Keltaisen kipeät
ulpukat veen
helinä kaislojen
kanteleen
korennon leikki
ja surviaisen
keinuvaisen
Aaro Hellaakoski

Kuukauden kirjavinkki: Liisa Cay Pasila: Kun Lun (Bazar Kustannus 2003)

Etsijän laulu

2005-04-26T20:18:00.000+03:00

Enkeleitä nurkan takaa silloin tällöin kurkistaa
Ne vihjeitä mulle kuiskaa tuonne alitajuntaan

Esoteeriset kirjakaupat ne mua alati houkuttaa
Aatmassa käydessäni kunnon latauksen mä saan

Kaulassani ametisti se sisäistä ohjausta vahvistaa
Joskus kaunis ruusukvartsi saattaa mua koristaa

Iloa ja
Valoa ja
Rakkautta säteilen
Mä olen Etsijä ikuisten arvoitusten

Vastaantulijalle toisinaan mä tahdon hymyn väläyttää
Laitapuolen kulkijat ne usein mulle takaisin virnistää

Aina joskus tekstiviestin muistan ystävälle lähettää
Vaan kaikkein paras lahja on lämmin halaus antaa

Kotona eteerisiä öljyjä saan tuoksukynttilään lorauttaa
Joko hurmaavan piristävää tai lumoavan unettavaa

Iloa ja
Valoa ja
Rakkautta säteilen
Mä olen Etsijä ikuisten arvoitusten

Aurinko taivaan valtias sinä symboloit valoa ja elämää
Aina kun pilvet väistyy niin hymy kasvoille leviää

Autotietä ylittäessäni muistan kiittää pysähtyjää
Joskus yllättäen saattaa käsi takaisin tervehtää

Joka päivä lähetän mä ihanaa Reiki-energiaa
Käyn sängylle makaamaan ja kanavat aukeaa

Iloa ja
Valoa ja
Rakkautta säteilen
Mä olen Etsijä ikuisten arvoitusten

Näkymätön veljeskunta

2005-04-23T00:20:00.000+03:00

En ole lipunkantaja,
en kotkansydäminen tiennäyttäjä
matkallanne aamun maahan.
Olen virran partaalla paju,
jonka lävitse tuulet puhaltavat,
josta maailman kapinallinen henki
taittaa yksinkertaisen pillin
soittaaksensa sävelmän,
jossa on myrskyä, tuskaa, rakkautta
ja hiukan aamunsarastusta.

Katri Vala: Pajupilli.

Luin tämän ensimmäistä kertaa hyvin nuorena, alle kymmenvuotiaana, jostain runokokoelmasta. Se herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Muistan että jonkin aikaa suorastaan inhosin sitä, koska se ei rimmannut ja oli oudon synkkä. Nykyään pidän tuota kauniina kuvauksena tavoiteltavasta elämänasenteesta. Osaisinpa itsekin olla vain instrumentti, jonka kautta maailmankaikkeus voi toteuttaa suunnitelmiaan. Tarvitseeko kaikkea aina kyseenalaistaa?

Katri Vala oli yksi Tulenkantajiamme. Tämän ymmärsin vasta teininä, ja silloin opin myös näkemään ei-rimmaavien runojen kauneuden. Ihastuin 1920-lukuun laajemminkin, kun löysin Henry Millerin, Waltarin, Kailaan ja Södergranin. Viime aikoina olen ollut fiksoitunut Albert Edelfeltiin. Kyllä, se johtuu siitä näyttelystä. Ja Pariisista, joka on henkinen kotikaupunkini.

Mitä vanhemmaksi elän, sitä kauemmaksi menneisyyteen intohimoni suuntautuvat. Ja sitä selvemmin alan vaistota, että nuo suuret kirjallisuuden merkkihenkilöt ovat löytäneet elämän salaisuuksia. Hienostuneella tavallaan he yrittävät vihjailla meille tavallisille talliaisille niistä.

Elizabeth Haich mainitsee Vihkimys -kirjassaan veljeskunnan, joka on yhtä vanha kuin itse maa. Veljeskunta on salainen, henkinen yhteisö, jossa ei ole näkyvää jäsenyyttä. Uudet jäsenet liittyvät siihen tietämättään, sillä ilmoittautuminen tapahtuu, kun ihminen on saavuttanut tietyn kehitysasteen. Tällä asteella ihminen luopuu täysin omasta persoonallisuudestaan ja vihkii koko elämänsä toisten kärsimysten lievittämiseen. Aluksi tämä neofyytti, vastakääntynyt ihminen, otetaan koeajaksi, hänen itsensä edes tietämättä sitä. Koeaika kestää seitsemän vuotta, ja koko sen ajan hän on täysin yksin henkisesti. Näiden seitsemän vuoden aikana tulee seitsemän inhimillisen hyveen koetusta: kokelaan tulee pyrkiä vapautumaan (1) aistillisuudesta, (2) alttiudesta vaikutuksille, (3) turhamaisuudesta, (4) harmistumisesta, (5) ahneudesta, (6) kateudesta ja (7) loukkaantuvaisuudesta. Läpäistyään nämä kokeet kokelas pääsee veljeskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi - toisin sanoen he oivaltavat joko äkillisesti tai vähitellen oman henkisen kehitystasonsa ja tehtävänsä tällä planeetalla.

Silmänräpäyksessä se kirkastuu, suuri salaisuus joka pysäyttää ulkoisen liikkeen, joka rauhoittaa hengen, joka saattaa tasapainoon, joka tuo levollisuutta ja ryhtiä ja valaisee kasvot vakaalla hiljaisella tulella joka ei sammu koskaan.

Henry Miller: Sexus.

Sinäpä sen sanoit, Henkka-setä.

A note to self:

2005-04-20T08:45:00.000+03:00

Tämä on taas niitä päiviä, jolloin olisi ollut viisaampaa jäädä peiton alle. Ilma on kylmä, taivas harmaa ja kevät näyttää ruman puolensa. Väsyttää, kyllästyttää, viluttaa. Vielä eilen olin reipas, puuskutin jopa viiden kilsan lenkin, ja olin suopea lenkkikaverilleni, joka sortui välillä ryntäilemään jänisten perään. Tänään hyväntuulisuuteni on nollassa. Mitä ihmettä yöllä oikein tapahtui?

Näin hajanaisia unia. Niissä luikerreltiin ahtaista sulkuporteista kammioon hakemaan jotain kirjaa. Jossain kohtaa unessa olin menossa punatiiliseen taloon. Talon vieressä oli valtavan kokoinen hylätty punaharmaa navetta-heinälato, jonka pärekatto oli painunut notkolle jo kauan sitten. Jäin tiilitalon ovelle katsomaan vaikuttavan näköistä rauniota ja kommentoin sitä unikaverilleni, kuka lieneekin. Latohässäkän yläpuolella oli hiekkainen rinne, josta valui hiekkaa talon päälle joka kerta, kun puhuin. Lopulta koko talo oli hiekan peittämä, kuollut ja kuopattu. Muut muistoni unista ovat epämääräisiä haituvia sieltä täältä. Minulla on tunne, että unessa sain jonkin viestin, mutta en muista sitä.

Tarokkilukemukseni summaili nykytilannetta ja ehdotti tulevia ratkaisuja. Korttien mielestä en juuri nyt tajua, mihin olen menossa. No, tavallaan ne ovat oikeassa. Minulla on kyllä päämäärä, mutta tällä hetkellä en oikein tiedä, mitä kummaa tekisin. Minulla ei ole vielä välineitä päästä tavoitteeseeni, ja ainoa asia, mitä voin tehdä, on odottaa.

Menneisyydessä teit päätöksen - joko tietoisen tai tiedostamattoman - ottaa uusi suunta elämällesi. Valinta oli hyvä, sillä se perustui sisäiseen johdatukseesi. Muutos tuo myllerrystä, mutta liikut eteenpäin oman voimasi varassa.

Elämäsi saa taianomaisia piirteitä ja kaikki menee toiveidesi mukaan. Tulet tietoiseksi planeettamme sielusta, universumin sielusta ja omasta paikastasi elämän katkeamattomassa prosessissa.

Et pysty muuttamaan asioita ystäviesi elämässä, ja hekin ovat yhtä avuttomia. Mutta se, mitä voit tarjota lohdutukseksi, on vakaa tietoisuus siitä, että aika parantaa haavat. Ole nyt ihmisten kanssa. Olet juuttunut hiekkasärkälle heidän kanssaan. Pidä mielessäsi, että vuorovesi seuraa kelloa. Anna luonnon hoitaa asiat. Matkustatte pian eri suuntiin.

Mahdollisuuksien kirjo avautuu elämässäsi, enimmäkseen sen ansiosta, että olet kohdannut pahimmat pelkosi ja päässyt niiden yli. Nyt voit nauttia elämästä täysin rinnoin. Pääset ulos vankilasta, vertauskuvallisesti. Asiat lähtevät liikkeelle. Ota paikkasi auringossa ja nauti näkymistä.

Selvä. Tunnistan vankilan, hiekkasärkän ja henkilöt, joiden kanssa olen siellä jumissa. Edessä kangastelee todellakin vuorovesi, joka vie meidät eri suuntiin. Lähdön haikeus on väistämätön, ja samalla tulee huoli siitä, kuinka pärjää omin voimin. Entä kuinka toiset pärjäävät? Toisaalta luottamus omiin kykyihin on luja - niitä ei vain ole ennen testattu tosipaikassa. Kysymyksiä, kysymyksiä. Mistä niitä oikein sikiää? Mitä mahdan miettiä parin kuukauden päästä, jos ja kun luen tätä blogimerkintää taas? Ja missä hitossa minä silloin olen? (ja kenen kanssa?)

Lucky coincidences

2005-04-15T23:01:00.000+03:00

Elämäni ensimmäinen reiki-kurssi lähestyy hyvää vauhtia. Mokoma on alkanut jo pikku hiljaa tehdä muutoksia elämässäni. Koen joka päivä olevani yhä enemmän irtautumassa vanhoista asioista ja siirtymässä uuteen. Jostain syystä nyt kaikki näkyy niin kirkkaasti. Havaitsen vähän väliä lisää vanhoja, paikoilleen jämähtäneitä asioita ja siksi koen muutoksen tarpeen todella syvänä.

Elämän painopiste on siirtynyt työstä yksityiselämään, henkiselle puolelle. Olen tehnyt töitä vuoden lähes tauotta, ja sitä ennen opiskelin apinan raivolla, sallimatta hengähdystaukoja itselleni. Kunnianhimosta ja määrätietoisuudesta on varmasti etua elämässä, mutta tässä prosessissa ne tuntuvat kovin hyödyttömiltä ominaisuuksilta. Koen, että nyt on pystyttävä antamaan anteeksi sekä itselleni että muille. Se on jotain, mihin en ole tottunut. On virkistävää opetella uusia tapoja, ja vielä virkistävämpää on huomata että pystyn muuttumaan, jos todella tahdon.

Päivän tarot-lukemus antoi sata kertaa kysymääni kysymykseen hyvin samansuuntaisen vastauksen kuin ennenkin. Mutta tällä kertaa sain ylimääräistä boostia tästä:

YLIPAPPI
Pitkään opiskelemiesi mysteerien ymmärrys on palkkiosi tässä prosessissa. Lisäksi kykenet näkemään edistymisen polun, joka kulkee aineellisen maailman ulkopuolella.

Tarot-lukemukset ovat sikäli pelottavia, että ne onnistuvat porautumaan ihmisen ytimeen. Kysymykseensä saa varmasti vastauksen, jos todella tarkoittaa sitä, mitä kysyy. Aikani kummasteltuani olen tullut siihen tulokseen, että tarot-lukemukset ovat oppaiden keino kommunikoida kanssamme. Ainakin aavistelen, että oma hemmoni käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Opasten kanssa kommunikointiin opettava Sanaya Romanin ja Duane Packerin Avaudu kanavaksi on lojunut kirjahyllyssäni jo hyvän aikaa. Olen sitä usein sormeillut, mutta en pääse vielä harjoituksia pidemmälle. Yrityksistä huolimatta olen vain hiplannut vuorikidettä hajamielisesti ja keksinyt muuta, muka parempaa puuhaa. Kaipa se aika vielä koittaa.

Järkevä mieli tietenkin kysyy, onko oppaita olemassakaan. Onhan noita, jotka väittävät kanavoivansa. Kanavoinnin lopputuotoksena syntyy usein lähes käsittämättömiä kryptisiä lauseita, joista ei ota hullukaan selvää (ei varmaan kanava itsekään). Ihmisiä epäilyttää moinen hölynpöly. Mutta 1900-luvun alkupuoliskolla, 2. maailmansotaan saakka Amerikassa eli Edgar Cayce-niminen kaveri, joka onnistui antamaan uskomattoman tarkkoja lukemuksia. Cayce oli harras uskovainen, eikä pitänyt omia lukemuksiaan ensin minkään arvoisina. Havaittuaan, että niistä oli ihmisille apua ja iloa, hän ryhtyi antamaan niitä pyynnöstä. Cayceen olen itse uskonut aina. Hemmo ennusti saapuvansa sadan vuoden päästä kuolemastaan takaisin maan päälle. Ja silloin kuulemma tiedemiehet veisivät hänet sikarinmuotoisella aluksella katsomaan veden peittämää New Yorkiä. Ei kuulosta kovin mahdottomalta.

Kyllä se opas siellä vaikuttaa, vaikka en häntä suoraan aistikaan. Aina välillä olen ollut huomaavinani hassuja yhteensattumia, jotka eivät välttämättä ole olleet vain sattumia. Joskus asiat vain menevät kuin itsestään juuri oikeaan suuntaan... törmää oikeaan ihmiseen oikeaan aikaan... ajattelee ystävää juuri ennen kuin tämä ottaa yhteyttä... Suosikkini on se, kun bussi myöhästyy aamuisin juuri sen verran kuin minulta kestää kipittää kotiovelta pysäkille ;)

Mikael Suojelija

2005-04-14T18:59:00.000+03:00

Eilen sekoittelin enkelikortteja. Sain arkkienkeli Mikaelin ja tunsin olevani erityisen siunattu. Onhan Mikael suuri suojelijaenkeli ja kaikkien enkelten johtaja. Myöhemmin saman päivän aikana lähdin tapaamaan Esmeraldaa ja toista ystäväämme. Menimme katsastamaan pubin, jossa kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt. Ovessa luki: "Enkeleitä, onko heitä? K*******lla onhan meitä." Esmellä oli enkelikortit mukana ja katsoimme, mitä niillä on kerrottavana ystävällemme, joka on hankalassa elämäntilanteessa. Päätin itsekin kokeilla ja sain - minkäs muun kuin arkkienkeli Mikaelin. Pakassa on 52 erilaista korttia.

Tänään kävimme kolmisin etsimässä enkelikortteja eräästä esoteerisesta kirjakaupasta. Kortit olivat aivan loppu ja myyjä kertoi, että niitä oli painettu 7,000 pakkausta, mikä on hurja määrä Suomen mittapuussa. Lisää on tulossa Belgiasta neljän viikon kuluttua. Ulos astuttuamme Esme huomasi, että vieressä oli kampaamo Mikael.

Kiitos, Mikael Suojelija.

Oletteko nähneet saksiani?

2005-04-14T10:55:00.000+03:00

Päivän enkelikortti:

Irtautuminen

Henkisten lakien mukaan voit saada sen, minkä sydämesi haluaa.

Mutta jos onnellisuutesi, turvallisuutesi tai voimasi riippuu jostakin ihmisestä tai tilanteesta elämässäsi, olet siihen sidoksissa, ja tuo sidos kytkee sinut karkeampaan värähtelytasoon ja pitää sinut paikallasi.

Sinua ohjataan pyytämään enkeleitä avuksesi katkaistaksesi ne kielteiset sidokset, jotka sitovat sinut ihmisiin, asioihin ja tunteisiin.

Kun olet katkaissut kaikki sidoksesi, kukaan ei voi enää käyttää tunteitasi hyväkseen. Silloin voit koota voimavarasi yhteen ja olla aito.

Vapauta henkesi ja tee sama muille. Päästä nyt irti.

Kuinka ne saavatkin sen aina kuulostamaan niin helpolta?

Lastuna lainehilla

2005-04-12T20:43:00.000+03:00

Elämä näyttää olevan muutosprosessissa tänä keväänä ja tulevana kesänä. Muutoksen keskellä herää kontrollifriikki miettimään ja huolehtimaan, meneekö kaikki varmasti hyvin. Ei kai tässä nyt olla tekemässä kaikkien aikojen vikatikkiä? Välillä tuntuu houkuttelevalta jäädä vain lepäämään laakereilleen. Mukavuudenhaluinen mieli alkaa hakea syitä, miksi muutosta ei oikeastaan tarvitakaan. Ovathan asiat pintapuolisesti oikeastaan ihan hyvin, pahemminkin voisi olla.

Mutta mikään venkurointi ei auta. Muutos on kuin vesi. Se hakee itselleen helpointa reittiä, jota kautta voisi toteutua. Jos se yritetään padota, se räjähtää jossain vaiheessa täydellä voimallaan ja pyyhkäisee kaiken tieltään. Olen jo kerran yrittänyt tyynnyttää muutoksentarpeeni, mutta nyt se on tullut takaisin vieläkin pakottavampana. Tällä kertaa kuuntelen sisäistä johdatustani ja antaudun virran vietäväksi. Kontrollifriikkiäni rauhoittaakseni tein pienen tarot-lukemuksen.

Kysymyksen tausta: TORNI

Muutokset, joita käyt läpi, tuovat muassaan luonnollisempia energiavirtauksia. Päästät irti kyseenalaisista periaatteistasi ja tunnet itsesi uudeksi ihmiseksi. Olet ollut omatekoisessa ansassa. Nyt olet taas vapaa liikkumaan, vaikkakin suuren muutoksen puitteissa.

Toiminta: ONNENPYÖRÄ

Odota ja rohkaise muutosta. Kaikki yritykset estää sitä ovat turhia. Etsi pahimmistakin olosuhteista rakentavia tuloksia.

Lopputulos: KUOLEMA

Siirryt uusiin tilanteisiin, joissa nautit uudistuneesta itsetuntemuksestasi.

Lukemuksessa annettiin muitakin mielenkiintoisia tiedonmuruja. Minun on muun muassa odotettava eläintä, joka tuo viestin. Tulen myös kokemaan "merkityksellisiä yhteensattumia, jotka vahvistavat valintani". Mutta ennen kaikkea on mentävä virran mukana. Siis aivan niin, kuin olin ajatellutkin. Hyvä näin. Sisäinen kontrollifriikki vaikenee tyytyväisenä (herätäkseen taas huomenna hätäilemään).

Lähiviikkojen aikana on jo ryhdyttävä toimenpiteisiin, sillä tahdon saada pyörät pyörimään. Odotan pienellä kauhulla sitä hetkeä, kun teen ensimmäisen oikean siirron, josta ei ole enää paluuta entiseen. Mutta samalla olen oudon luottavainen ja uskon siihen, että kaikella on tarkoitus. Jos vielä onnistun viemään tämän läpi loukkaamatta ketään, niin silloin on jo syytä samppanjalasilliseen. Tai useampaankin ;)

Joka uniinsa uskoo...

2005-04-11T10:58:00.000+03:00

Jostain vuosien varrelta matkaani on tarttunut mielenkiintoinen artikkeli unista, kirjoittajana Riitta Nykänen. Lehden nimeä tai vuosikertaa en enää muista, eikä se artikkelistakaan käy mistään kohtaa ilmi.

Artikkelissa briiffataan unikouluttaja Pekka Suomisen unikurssin muistiinpanoja. Muistan, että tämä oli ensimmäinen askeleeni unen todelliseen symboliikkaan. Sitä ennen olin vain lueskellut nimeltä mainitsemattomien "unieksperttien" symbolikirjoja, joiden tarjoamat tulkinnat eivät olleet lainkaan täsmänneet todelliseen tilanteeseeni.

Suominen sitävastoin näyttää osaavan asiansa. Artikkelin ingressissä johdatellaan aiheeseen:

Aistimme toimivat unessa samalla tavoin kuin valveilla ollessamme. Unessa myös ajattelemme, ja silloin rohkenemme päästää valloilleen sellaisiakin tunteita, joista emme uskalla päivällä edes puhua. Unella onkin hankala taipumus suojella meitä. Mitä tarkemmin varjeltua salaisuutta kannamme sisimmässämme, sitä kauniimman ja siloitellumman version uni asiasta paljastaa.

Unien tulkinnassa auttaa psykologian tuntemus, mutta toisaalta työkin opettaa tekijäänsä: tulkitsemiskokemusta kartuttamalla oppii näkemään tutut kaavat ja soveltamaan niitä eri tilanteisiin. Aloittelijalle avuksi on, jos tulkitsee omia tai itselle tutun ihmisen unia. Tällöin käytettävissä on tieto valvemaailman olosuhteista, jolloin unen viestejä on helppo peilata todellisuuteen. Kun masennuksesta kärsivä kaveri kertoo nähneensä unta pikkulapsen kuolemasta, on helppo vetää viiva pisteestä A pisteeseen B: lapset ovat yleensä villejä ja reippaita, ts. elämänjanoisia. Kuollut lapsi on siis yhtä kuin kuollut elämänilo. Voilá!

Unta tulkitessa kannattaa erotella, kuka on kuka. Näyttelijäkaartissa heiluvat superego, ego ja id, eikä maskeerauksessa ole pihistelty. Superego, yliminä, ottaa unennäkijän arvostaman henkilön hahmon. Se voi olla vaikka äitimuori, presidentti Halonen tai Kierkegaard . Superego kuvastaa arvomaailmaa. Egon eli "minän" roolia vetää unennäkijä itse. Vaistojen ja viettien edustajana toimii id, joka voi olla joku ostarin teinix, G.W. Bush tai vaikka Ron Jeremy.

Unien symboliikkaa tulkitessa on hyvä pitää järki ja Occamin partaveitsi kädessä. Selityksiä ei kannata hakea kaukaa, sillä yksinkertaisin on todennäköisesti se osuvin. Jos näkee unta vaikka lehmistä, kannattaa miettiä näiden otusten asemaa yhteiskunnassamme. Intiassa lehmiä tietysti arvostetaan, mutta länsimaissa kantturat ovat yhtä kuin maito ja makkara. Jos nämä hyväksikäytetyt eläinparat ilmestyvät uniin, on unennäkijäkin vaarassa joutua hyväksikäytetyksi.

Lehmät ovat vielä kesyjä univieraita, sillä

Leipominen, pullataikina ja pullien pyörittely liittyvät kuolemaan. Eräs nainen näki ikävän enneunen, jossa hänen työtoverinsa pyöritti pullia molemmilla käsillään. Parin viikon kuluttua unen näkemisestä työtoverin kaksospojat kuolivat auto-onnettomuudessa.

Miehet ovat koiria. Sen me naiset olemme tienneet jo kauan. Siksi ei olekaan yllätys, että sääntö pätee myös unissa. Jos koira-mies murisee tai kusaisee kintuille, ei hyvä seuraa. Susi taas kertoo, että pelissä on mukana varsinainen roistojen ruhtinas. Jotakuta vedetään nyt huulesta ja olan takaa.

Unisienet ovat fallossymboleita. Kärpässientä voidaan pitää kurjana sukupuolitaudin enteenä, kun taas kanttarellit ovat mieluisampia. Kokonaisen kanttarellipaikan löytäminen kuulostaa jo aika villiltä... Jos vielä tanssii sienestäessään, voi olla varma siitä että lakanat tulevat pöllyämään lähipäivinä: tanssiminen tarkoittaa sitä että ollaan sillai. (*tirsk*)

Omassa ulosteessa kieriskeleminen tarkoittaa kuulemma vaurastumista. Onhan raha likaista, mutta ei se silti haise. Jos unien kautta voi vaikuttaa todellisuuteen, niin sitten kannattaa hakea sontakasoja luupin kanssa. Kieriskelköön ken kehtaa.

Ässä hihassa?

2005-04-10T14:19:00.000+03:00

Painajaisia pyörii tässäkin päässä, mutta sopivasti kevytkenkäisempien unien sekaan miksattuna.

Viime yönä näin unta kaverista, jonka tunnen tosielämässäkin. Eilonwy oli järjestänyt yllätystreffit meille. Todellisuudesta poiketen nuorukaisen silmät olivat unessa läpitunkevan ruskeat ja hiukset platinanvaaleat. Hän oli hyvin vakavailmeinen, ei hymyillyt kertaakaan. Päällään hänellä oli jotain keltaista ja vihreää. Olin hämilläni, mutta myös iloinen kohtaamisestamme. Halasimme niin kuin olisimme yrittäneet sulautua toisiimme. Unen edetessä selvisi, että olimmekin kaksossisarukset ja meidät oli jo pienenä annettu adoptoitaviksi eri perheisiin. Oikeat nimemme olivat kuulemma Anni ja Onni Kevätkumpu (*naur*). Tämän kaiken oli Eilonwy onnistunut onkimaan selville jostain. Toivottavasti noin ei käy todellisuudessa :P

Uniliikenteeni on vilkastunut viime aikoina radikaalisti - tai oikeastaan muistiin jäävien unien määrä on suurempi. Johtunee vallitsevista olosuhteista tai sitten kaukoreikistä tai jostain ihan muusta. Reikin syytä lienee ainakin se, että minulla on valtava himo juoksulenkkeihin. Himo iskee yleensä iltamyöhällä joskus kahdeksan jälkeen. Eipä tuosta haittaakaan liene, työn rääkkäämä kehoni ansaitseekin hieman huoltoa.

Löysin tällaisen linkin muutama vuosi sitten ja olen ihmetellyt sitä siitä alkaen. Siellä jaellaan elämän pelikortteja ihmisille syntymäpäivän mukaan. Millä logiikalla, sitä en ole vielä onnistunut älyämään. Minulle lankesi tällainen:

Nine of Clubs:
The Card of Universal Knowledge

Though this is a card of expanded consciousness, it is also a card of negative thinking. These people must let go of many negative mental patterns accumulated from past lives if they are to access the inherent power in this card. There are many who do and who have reached the very heights of recognition. This is a card of sexual enjoyment and pleasure seeking. If this is allowed to dominate, much time and energy is wasted that would otherwise elevate them to great accomplishment. The Nine of Clubs is here to end a major cycle in their soul's development, a completion that should see them giving their wealth of knowledge to the world. There are some debts to be paid, especially to the Six of Diamonds and Queen of Hearts, but once these debts are paid, they can proceed with their cosmic task of enlightening the world. Financially they are always assisted by diamond men and they do well in their own business if they don't let it spoil their spiritual values. They cannot be totally materialistic or mercenary.
Your Karma Cards are the:
Queen of Hearts == You owe a debt to these people and they are your reflection.
Six of Diamonds == These people owe you and you are their mirror.

Kortin julistuksesta paikkansa pitävät ainakin negatiivinen ajattelu ja mielihyvähakuisuus. En myöskään arvosta rahaa kovin korkealle elämässäni. Harmi muuten, ettei ihmisistä näe päälle heidän syntymäpäiväänsä... Kuinka helppoa karman maksu silloin olisikaan ;)

"Ole avoin kaikille mahdollisuuksille."

2005-04-09T12:44:00.000+03:00

Siinä tämän päivän voimalauseeni.

Aamulla herättyäni olo oli varsin masentunut, mitä ihmettelin suuresti. Eihän elämässäni ole mitään vialla. Mitä nyt opiskelu tökkii, mutta niin tökkii kaikilla muillakin opiskelijoilla. Muuten minulla on kaikki hyvin. Omituista. Ikkunasta ulos katsoessani huomasin, että jo monta viikkoa jatkunut ihana auringonpaiste on tiessään. Se synkensi mielialaani entisestään. Krääh.

Näin taas painajaisia viime yönä. Taitaa olla seitsemäs kerta putkeen. Tämä alkaa jo olla ongelma, sillä eilen nukkumaan mennessäni huokaisin mielessäni, että taas sitä mennään näkemään pahoja unia. Olen siis jo hyväksynyt tilanteen. Olen keskellä painajaisunien kierrettä.

Diana Cooperin Valon enkelit -kortteja sekoitellessani pyysin vastausta painajaisunikysymykseeni. Miten pääsen niistä eroon?

°º¤ø,¸¸,ø¤º°`°º¤ø,¸°º¤ø,¸¸,ø¤º°`°º¤ø,¸ °º¤ø,¸¸,ø¤º°`°º¤ø,¸

Mahdollisuus

Meille kaikille avautuu mahdollisuuksia, jolloin meidän odotetaan antautuvan virran kuljetettaviksi.

Tämän enkelikortin valitseminen saattaa merkitä sitä, että sinulle tarjoutuu jokin uusi tilaisuus, ja riippuu täysin sinusta, miten käytät sen parhaiten hyödyksesi.

Ole valpas, tietoinen ja valmistautunut.

Voit toki luoda omat mahdollisuutesi itse. Jos koputat riittävän monelle ovelle, joku niistä avataan sinulle.

Sinua kehotetaan myös olemaan sinnikäs, sillä ovi, joka oli aiemmin lukossa, saattaa olla nyt hieman raollaan.

Hiljennä mielesi ja pyydä enkeleitä avuksesi.

Voimalause
Olen avoin kaikille mahdollisuuksille.

°º¤ø,¸¸,ø¤º°`°º¤ø,¸°º¤ø,¸¸,ø¤º°`°º¤ø,¸ °º¤ø,¸¸,ø¤º°`°º¤ø,¸

Täh? o_O

Eihän tuo liity uniongelmaani. Katsoiko Maailmankaikkeus, että painajaiseni ovat pikkuseikka ja että oli tärkeämpää välittää minulle toinen viesti? Hmm-m. Viime aikoina olen kyllä keskittynyt sisäisen ohjauksen kuuntelemiseen. Sonia Choquetten Herätä sisäinen äänesi on ollut yöpöydälläni iltalukemisena jo muutaman viikon ajan:

Voidaksesi kehittää sisäisen näkemisen kykyjäsi sinun tulee kertoa alitajunnallesi, että tarkoituksesi on kulkea sielun tietä. Paras tapa saada tuo viesti perille on käyttää lempeitä ja toistuvia vahvistuksia.

Seuraavassa neljä tärkeätä päätöstä, jotka sinun tulee tehdä ja välittää eteenpäin alitajuiseen mieleesi:

olen avoin sisäisen äänen ohjaukselle
odotan saavani sisäistä ohjausta
luotan sisäisen ääneni ohjaukseen
toimin saamani sisäisen ohjauksen mukaan.

Kaksi viimeistä ovat hankalimpia toteuttaa. Avoimena on suht helppo olla - työntää vain tuntosarvet pitkälle ja odottaa, että joku vastaa. Sisäiseen ohjaukseen luottaminen sen sijaan on vaikeaa kun et tiedä, milloin päähäsi putkahtanut idea on oman mielesi tuotosta ja milloin sisäinen ohjauksesi on ollut asialla. Kaipa se harjoitus tekee mestarin.

Ehkäpä kortit yrittävät viestittää, että harjoitteluni palkitaan pian?

Jospa ne penteleen painajaisetkin lähtisivät samalla..

Opening soon!

2005-04-03T16:32:00.000+03:00

Tästä se alkaa. Kahden etsijän matka maailmankaikkeuden ikuisiin arvoituksiin.

Juttumme tulevat pyörimään enimmäkseen mystiikan, unien, astrologian, universumin, enkeleiden, oppaiden, karman ja menneiden elämien ympärillä. Päämäärämme on kehittyä henkisesti, oppia ymmärtämään suurta suunnitelmaa ja tuoda iloa, valoa ja rakkautta ympärillemme.